perjantai 5. toukokuuta 2017

Mieheni... koekaniini.

Välillä iskee inspis tehdä jotakin, mistä ei voi olla ollenkaan varma, että onko se käytössä miellyttävä ja kestävä jne...

Koko koruiluhistoriani aikana aviomieheni on toiminut teräskorujen ensikappaleiden riiputuspaikkana.

Tein hänelle ensimmäisen kuningasketjuni koskaan ja täytyy sanoa, että aikaa meni varmasti +15 tuntia sen punomiseen ja taustatyöhön.

Teräs oli silloin minulle täysin uusi materiaali ja tuntui, että kahdeksanmilliset renkaat oli niin raskaita vääntää, että sormet olivat ruvella. Tekniikat vaati todellakin vielä hiukan hiomista siinä vaiheessa.

Ketju kuitenkin valmistui myöhästyneeksi synttärilahjaksi ja tilasin siihen vielä massiivisen leijonakoristeisen thorinvasaran koristeeksi. Tästä yhdistelmästä syntyi suosituin koru ikinä. En ole koskaan laskenut, kuinka monta "Leijonakunkkua" tästä korupajasta on lähtenyt, mutta monta...

Ketjun ja massiivisen, kahdeksan senttiä korkean riipuksen yhdistelmä painaa n. 170 grammaa, joten ihan kaikille se ei käy painonsa puolesta, mutta ostajatkin on sitten olleet suurimmaksi osaksi kokoa XL ja mikäpä sopisi paremmin ison suomalaisen miehen kaulaan, kuin näyttävä teräskoru :)

On myös tultu tehtyä muita koruja, joita hän, ei onneksi kovinkaan vastenmielisesti, on ottanut testaukseen.

Yksi näistä on kuvassa oikealla oleva Viking Knitting-tekniikalla toteutettu rannekoru joka on "virkattu" 0,7 millisestä kirurginteräslangasta. En ollut varma, että onko se mukava ranteessa, sillä teräslangassa on aloituksia kesken korun ja vaikka päättelin ne parhaan taitoni mukaan, pelkäsin silti, että joku ikävä langanpää pistelisi. No nyt on tullut selväksi, että mukava on koru käytössä :)

Teräskoruja, olutta, sohva ja kaukosäädin :D Mitäpä sitä muuta tarviskaan..? Ehkä vaimon passaamaan :D

Keskimmäinen Telaketju-rannekoru oli taas vaan mallikappale. Kautta aikain olen tehnyt niitä vain kaksi, toisen miehelleni ja toisen pojalleni...

Vasemman reunan rannekoru, joka valitettavasti näkyy vähän heikosti on sitten taas koru, jonka nyt vaan halusin tehdä ja katsoa, voiko miehen ranteessa olla korua, jossa on helmiä, terästä ja nahkaa. Tilasin juuri tätä korua varten tumman oliivinvihreän sävyisiä "Dragon Vein"-agaatteja, joita äijämpiä helmiä ei kyllä enää voi olla :D Kivihelmet näyttää siltä, että niiden sisällä risteilisi tummia suonia.

Täytyy kyllä myöntää, että paitsi, että mieheni ottaa testikäyttöön koruja, niin hän on kyllä joutunut tekemään kaikennäköistä minun korujuttujeni vuoksi. Hän on valmistanut minulle erittäin toimivia työkaluja ja sitten kaikkea muuta pientä hassua, kuten allaolevan minimaalisen paperiveneen, jonka tarvitsin muuan koruprojektiin. Vene on mieheni vihkisormuksen päällä, joten siitä voi hiukan päätellä kokoa.

Välillä on varmaan vähän raskasta olla korujentekijän kanssa naimisissa. Viimeistään sen tajuaa silloin, kun on illalla riisunut 300 grammaa teräskoruja päältään :D Mutta ei hän valita ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti